Muuria ei ole

Romaani

Kaksi vuotta sitten minua alkoi kutsua kysymys, voisiko sisällisodasta kirjoittaa niin, etteivät ihmiset sodan kummallakaan puolella olisi karikatyyrejä ja paperinukkeja, vaan aivan tavallisia ihmisiä epätavallisissa olosuhteissa.

Mikä saa ihmisen tottelemaan? Miksi joku kapinoi, toinen pakenee, kolmas tarttuu aseeseen? Onko sisällissota- aihe edelleen ajankohtainen?

Sisällisodassa hävinneitten kohtalo oli karu, ja yhtä kauhea oli voittajien osa. Voittajat osallistuivat väkivaltaan, joka määritteli heidän loppuelämänsä, ja heidän kohtaloaan ovat maksaneet myös seuraavat sukupolvet.

Näistä aiheista alkoi rakentua kirja Muuria ei ole. Ensin ajattelin, että mikäs Linna minä olen näin isosta aiheesta kirjoittamaan, mutta sitten kirjan henkilöt alkoivat puhua minulle, niin kuin silloin käy, kun tarina tahtoo tulla kerrotuksi.

Nuori ja rääväsuinen Kaisla, taivaanrannanmaalari Anton, yksinäinen, katkera ja salaa viisas Unna, Sebastian, joka vain tahtoo tehdä työnsä hyvin ja päästä eteenpäin elämässä – kaikki he ovat ihmisiä. Jokainen heistä yrittää selvitä tilanteessa, jossa oma ja läheisten henki on vaarassa.

Lukija päättää, ovatko romaanin tapahtumat uskottavia. Voisivatko vuoden -18 tapahtumat toistua Suomessa? Onko jotain sellaista jo tapahtumassa?

Kirjan tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen. Meren pinta on kohonnut, tartuntataudit ovat pyyhkineet yli Suomen – tilanne on poikkeuksellinen, mutta ihmiset ovat samanlaisia kuin ennenkin.

Kirja ilmestyi kesäkuussa 2020.